Ruijassa on useita labyrinttejä; Kjøfjordin suulla Kjeøyalla ja Holmengråssa Jarfjordin suulla. Lisäksi yksi on Tenojoen suun lähellä ja yksi Magerøysundetissa. Näiden labyrinttien ajoitus on epävarma, mutta niiden oletetaan olevan vuosilta 1000-1600 j.Kr. Labyrintit eli jatulintarhat koostuvat muodostelmaan ladotuista kivistä niin, että ulkoaukon kautta pääsee sisälle labyrinttiin ja seuraamalla kivien muodostamia polkuja päädytään labyrintin keskustaan. Yhteisenä piirteenä on se, että labyrintit ovat meren äärellä ja hyvien kalastuspaikkojen lähellä.

Bjørnar Olsen on kirjassaan "Fremskritt for fortiden i Nord" esittänyt teorian, että labyrintit ovat yhteydessä hautajaisrituaaleihin. Labyrinttien läheltä on löydetty jälkiä hautapaikoista. Olsen olettaa, että hautajaisiin liittyen noita on käynyt läpi rituaalimenoja labyrinttien avulla. Niissä oleskelu edusti ylimenokautta elämän ja kuoleman välillä. Lisäksi on tunnettua, että noihin aikoihin saamelaisväestö joutui mukaan eurooppalaiseen markkinatalouteen, kun norjalaisia kalastajakyliä perustettiin pitkin Ruijan rannikkoa ja myös venäläisiä luostarisiirtoloita rakennettiin. Sellaisessa tilanteessa labyrintit voidaan ymmärtää tehostetuksi symbolituotannoksi. Sen tarkoituksena oli vahvistaa sisäistä solidaarisuutta aikana, jolloin saamelaisyhteisöt olivat ulkoisen paineen alaisina.